Voi sydän mikä viikonloppu!

Nyt helli! Perjantaina oltiin eeppisesti reivaamasa Osen kaa Apollosa tosiaan Maison & Dragenia. Jampat tarjos sellaset tanssit, että ihan vieläkin hymyilyttää.

Lauantaina sitten tosiaan kaupungin teatterilla oli Lasten ja nuorten teatterifestivaalin päätöskonsertti Superbiittii. Big band-soundia ja räppiä, toimi! Oulu All Star Big Band anto Funksonsien räppäreille piiseihin ihan uudet taustat ja isot saundit. The Leano Britteistä oli myös messisä ja mää kyllä rakastuin.

Illan päälle käytiin vielä itkemäsä The Great Gatsby elokuvisa. Sehän vollotutti ihan yllättäväsissä kohdissa. Mää edelleen rakastan ja lujaa tuota sen soundtrackia.. Huoh. Koko levy on silkkaa parhautta!

Sunnutaina vielä Suomen Tivolisa tuli pyörähettyä ja Edenisä uimasa. Mää niin tykkäsin kyllä nyt! Jkasaa viikon vetää töisä ressi-Erkkinä ja lauantaina näkkee parraita tyttöjä!

Hypetys!

Voi sun saakeli sitä itkua ja parkua, kun kusi Ilosaarihommat. Joka saatanan hotelli varattu ja lähimmät leirinnätki jossain jumalan jeerasa. Festarileirintään ei oo asiaa, kun tuo herra ei olisi sisälle tullu kuitenkaan. Kiukku siitä, että kesäreissut meni mönkään ja Sigur Rós saa nyt soitella iliman mua. Buhuu!

Minä potkin ulkona puita ja lumikinoksia tympäytyneenä ja Ose sitten uskaltaa avata suunsa. Odotin jotain lohduttavaa lässyä, mutta tämä laukas: "Mites Flow?" En ollu kuullu mittään uutisia ja siinä osotetta kirjoittaessani jupisinkin: "Ei siellä mittään kuitenkaan.." Mitä?! Kendrick Lamar, Kraftwerk, Of Monsters And Men, Haim, Alunageorge, Disclosure ja (tähän väliin kiljuntaa, hyperventilaatiota ja huutoitkua!!) Godspeed You! Black Emperor!

Kyllä passaa ja sinne mennään! Onneksi '11 Ose ihastu Flowhun niin, että sen saa sinne ilman suurempaa houkuttelua.

Nyt kelpaa Helsingin ja elämän helliä.

Pakollinen and that's who I am

Reipas kuus vuotta enemmän tai vähemmän tukevasti yhdessä. 17-vuotiaana pamahti ja rakastuin, en kyllä sillon vielä osannu arvatakkaan, että se näin kauas vie. Ja noh, naimiaiset alkaa tässä olleen kohtsillään jo ihan ajankohtaset. Överiä, lässyä ja rokkenrollia! Tai sitten jottai aivan muuta.

Ne parraat, rakkaat ja ihanat. Pitkään aikaan ei oo nähny kaikkia kunnolla porukalla. Aasian reissaajaki tullee tännään kottiin ja ens viikolla olis tarkotus elokuvan merkeisä suurinta ossaa treffailla. Omasta lojaaliudesta en tarinoi sen enempää. Jos satutat mun kavereita tuut sen kyllä huomaamaan.

Ikuinen mukula tahtoo epätoivoesti pilettämmään Belgiaan! Huomenna jos vaikka Jannen kaa lähtis kikkaileen kylille. Viime viikonlopun illanistujaisissa jos räimittiin kättä päälle, että ens vkl lähtee.

No aivan pieni omaisuus on tullu tuhlattua keikkoihin, festareihin ja mussiikkiin ylipäätänsä. Kesä ja Ilosaarikin vois tulla jo! Ja uih, Funksonsien levynjulkkarit on kotikonnuilla maaliskuun alusa ja meikä oottaa jo ihan täpöllä. Maydaytä on soitettu jo keikoilla ennenki ja piisisä on liian tarttuva kertsi!

Mayday by Funksons.

Tv ja leffat on elämän suola. Aikalailla kaikki seuratut ulkomaiset sarjat kattelen Jenkkien tahtiin. Tännään itkin taas Supernaturalille. Ose nauraa mun kyynelehtimiselle ja kiljun sieltä kaiken tyrskinnän keskeltä: "Ko ne lässyttää toisilleen!" Yhy. HIMYM, 2 Broke Girls ja Don't trust the bitch in apartment 23, pure love!

Oon jotenkin onnellisessa asemassa avioerolapsena. Olin kuitenkin vasta kuusi ja aika kivuttomasti koko homma muutenkin meni. Vaikka äidin lähtö oli pienelle ihmiselle iso muutos ja teini-ikä kärsittiin stepmonsterista, ei muuten mun elämä ole siitä sen kummemmin järkkynyt. Kummatki ovat onnellisia tahoillaan ja edelleen ovat tekemisissä toistensa kanssa. Joskus ahistaa aivan liikaa olla yksin duunisa, kun aikaa on aivan liikaa ajatella, paisutella ja jossitella. Vaikka eilen näin kaupassa maailmaakin suloisemman pikkulapsen, en vaan silti tykkää niistä. Kaikki iltään 0-12 on pelottavia, enkä osaa toimia niiden kanssa. Miten tuun ikinä pärjäämään oman kanssa?!

Random facts. Näitä ei varmaankaan tarvitse sen enempää avata. Mää oon vähä tämmönen, mutta tää on mun tyyli tallata tätä palloa. Joskus kasvan isoksi, meen naimisiin, hankin lapsia, sen Volvon ja omakotitalon. Ehkä koiranki. Mutta ryypätään nyt ensin!

Thinking of honeymoon

..ok, no kosintaakin pitäs oottaa ja sitä itse naimisiin menoa. Viimestään häämatka järkkätään Belgian suuntaan! :D Mutta tänne mun on ihan totta joskus vaan päästävä.

Äiti mää en voi kestää! Kattonu sata kertaa ja silti aina joko itkettää tai koko keho on kananlihalla.

Ja huomenna valvotaan taas yö..

Yyy, Patriotsit ei raivanneet teitään Super Bowliin ja en päässy kuolaamaan Tom Bradyä tällä kertaa. Noh, Kannatan taas joukuetta jolla on paremman näkönen quarterback!

Joskus ei vaan jaksa

Jouluna lusittu loma ei kauas jaksanu kantaa. Osa syy tietenkin voi vaan olla nuo huikeat nelituntiset yöunet aina viikolla..

Eipä tässä oo ko töitä tehty, hyvästelty ystävä Aasian lämpöön, juhlittu kaverin tuparit ja käyty kotikunnan minimaalisessa yökerhossa juhlimasa. Se oli pelottavan nostalgista ja isille sitten yökyllään.

Toissapäivänä kirosi mun Galaxy S ykkösen viimeseen rakoon ja nyt on sitten kotona koko katras.

Selvennyksenä että minä olen alkupään sukupolven edustaja.

Nyt vois tapitella eilisen Iholla ja painua vällyihin tutkimaan Trendin. Hoksata sitten taas kellon olevan jo perjantain puolella ja herätys on 04:45. En opi ikkään, onneksi on kiiviä.

Xmas'12

Tällä kertaa vähä erilainen loma ja joulu. Meikä tempas jonkun sortin stressireaktiot heti loman alettua ja päätin kuumeilla ja siihen päälle vielä tempasta mahataudin. Kaks päivää sohvan mutkassa ja aatoksi olotki oli jo helpottanu. No entäs tännään, no se tauti on tuolla miehellä! Ei ole todellista. No menneepähän tämä kollareisa sohvalla, jääkaapisa juomaa ja voileipäkakkua ja TV syytää Simpsoneita.

Eilen tosiaan käytiin syömäsä ja avvaamasa lahjat anoppilasa. Pakkaseen piti asennoitua ja haudalla meinas kintut jäätyä pelkisä sukkahousuisa.

Syötiin ittemme hyväksi ja lahjoistaki avautu kaikkea mukavaa. Perusvaatteita, parit kirjat, tyttöjuttuja ja uus kameralaukku vanhan jäädessä auttamattomasti pieneksi.

Ose kiharsi mun tukan, ko en ite jaksanu. :D

Onneksi joulu on vaan kerra vuojesa ja nyt voikin sitten funtsata tuon uuden vuojen ilkeilyt.

Elämä ei ookkaan niin paha paikka olla

Hyperventilaatio, itku, parku, huutokiljumista ja samaan pakettiin sitten ens kesän reissut tiedosa. Ei tämä voi olla ennää ees totta. Liian ihanaa ja itkuhan tässä edelleen pääsee. Voi Ilosaari minkäs teit.

Ja viime viikolla oli paljon ihanaa. Se kauan odotettu ja kaivattu. Tällä tytöllä pääsi itku jo kun kankaalle lävähti se pieni sana: The Hobbit!

Parin tunnin yöunien jälkeen sitten töihin ja seuraavana iltana nukahin jo kuuelta.

The Hobbit - Howard Shore - Misty Mountains