Pakollinen and that's who I am

Reipas kuus vuotta enemmän tai vähemmän tukevasti yhdessä. 17-vuotiaana pamahti ja rakastuin, en kyllä sillon vielä osannu arvatakkaan, että se näin kauas vie. Ja noh, naimiaiset alkaa tässä olleen kohtsillään jo ihan ajankohtaset. Överiä, lässyä ja rokkenrollia! Tai sitten jottai aivan muuta.

Ne parraat, rakkaat ja ihanat. Pitkään aikaan ei oo nähny kaikkia kunnolla porukalla. Aasian reissaajaki tullee tännään kottiin ja ens viikolla olis tarkotus elokuvan merkeisä suurinta ossaa treffailla. Omasta lojaaliudesta en tarinoi sen enempää. Jos satutat mun kavereita tuut sen kyllä huomaamaan.

Ikuinen mukula tahtoo epätoivoesti pilettämmään Belgiaan! Huomenna jos vaikka Jannen kaa lähtis kikkaileen kylille. Viime viikonlopun illanistujaisissa jos räimittiin kättä päälle, että ens vkl lähtee.

No aivan pieni omaisuus on tullu tuhlattua keikkoihin, festareihin ja mussiikkiin ylipäätänsä. Kesä ja Ilosaarikin vois tulla jo! Ja uih, Funksonsien levynjulkkarit on kotikonnuilla maaliskuun alusa ja meikä oottaa jo ihan täpöllä. Maydaytä on soitettu jo keikoilla ennenki ja piisisä on liian tarttuva kertsi!

Mayday by Funksons.

Tv ja leffat on elämän suola. Aikalailla kaikki seuratut ulkomaiset sarjat kattelen Jenkkien tahtiin. Tännään itkin taas Supernaturalille. Ose nauraa mun kyynelehtimiselle ja kiljun sieltä kaiken tyrskinnän keskeltä: "Ko ne lässyttää toisilleen!" Yhy. HIMYM, 2 Broke Girls ja Don't trust the bitch in apartment 23, pure love!

Oon jotenkin onnellisessa asemassa avioerolapsena. Olin kuitenkin vasta kuusi ja aika kivuttomasti koko homma muutenkin meni. Vaikka äidin lähtö oli pienelle ihmiselle iso muutos ja teini-ikä kärsittiin stepmonsterista, ei muuten mun elämä ole siitä sen kummemmin järkkynyt. Kummatki ovat onnellisia tahoillaan ja edelleen ovat tekemisissä toistensa kanssa. Joskus ahistaa aivan liikaa olla yksin duunisa, kun aikaa on aivan liikaa ajatella, paisutella ja jossitella. Vaikka eilen näin kaupassa maailmaakin suloisemman pikkulapsen, en vaan silti tykkää niistä. Kaikki iltään 0-12 on pelottavia, enkä osaa toimia niiden kanssa. Miten tuun ikinä pärjäämään oman kanssa?!

Random facts. Näitä ei varmaankaan tarvitse sen enempää avata. Mää oon vähä tämmönen, mutta tää on mun tyyli tallata tätä palloa. Joskus kasvan isoksi, meen naimisiin, hankin lapsia, sen Volvon ja omakotitalon. Ehkä koiranki. Mutta ryypätään nyt ensin!