Mitäs meijän eläin tekee sadepäivinä ja noh, kaikkina muinaki päivinä? No nukkuu, syö ja tullee aamulla herättämmään korvasta puremalla. On ovella vastassa, kun tuun tupakilta. Juo Osen maitolasista aina ekana. Ei varmana voi juoda vettä lattialla olevasta kupista, vaan se pittää olla tiskipöydällä. Illalla on mun kanssa pesemässä hampaita, eli juo mun hammasharjakupista vettä. Ja löytää kämpästä joka päivä uuden seikkailun. Ja tällä hetkellä se huutaa makkarissa jollekkin mörölle. Semmonen se ja maailman rakkain.
Kehittelen siis kujeiluja kovasti tässä illalle. Vissiin kai sitä taasen Sonjan kanssa kikkailemaan.
Miten päivät voiki mennä näin hemmetin nopiaa, vaikka ei tee yhtään mittään. Mää oon nyt sunnuntaista asti maannu sohovalla dataten ja liikkunu ulos tupakoinnin verran. Voin sanua, että alakaa seinät kaatuun päälle.
Kyllähän sunnuntain meinasi vähä väsyttää, koska ei sitä isin synkkäreiltä kotia asti päästy.
Meijän herraa meinas tässä vaiheessa vissiin seitinohuesti vituttaa, ko joutu pönöttään kuivin suin. Onneksi maailman parhaan tädin ansioista meidät saatiin mummon nurkkiin majaileen ja Osellaki riemu repes. Mulle siis tämä täti miehineen ja mun serkkuineen oli kakarana kuin toinen perhe ja vietinkin siellä kaikki kesäni ja lomani. Se kiusoittelu ja härnääminen taas vaan jatkui. Kerettiinhän me perustaa Boolinvartijoiden veljekuntakin.
Ose jakso koko illan naljailla, että me ollaan iskän kanssa kuulemma kuin samasta puusta veistetty. No hei! Mites toi nenä? Kyllä siinä taitaa sammaa näkyä ollakki.
Ja ei tosiaankaan kannata sihtailla toiselta puolen huonetta nousuhumalassa olevaa Iinaa. Ilmeet oli priceless!
Ja mulle on tässä iskeny hirviä kapinointivaihe taas päälle! Sisäinen raggariteini, joka ei oo saanu ittiään toteuttaa alakaa nostaan päätään. Kertomatta en uskalla mittään tehä, joten taijan alakaa lämmittelleen tuota parisuhteen toista osallista tämän suhteen.
Mää myönnän, mää tykkään askarrella ja väkertää kaikkea kivvaa ihan saamaristi. Nytkin kaapissa on odottamasa kangasta, vanua ja kangasmaaleja, mutta sen aika on vasta ens viikolla.
Mun piti tehä ihan vaan jottain pientä ja kivvaa kottiin ja se ajatus piti niin kauan paikkaansa, kun kävelin Sinooperiin täydentään korttien askartelutarpeita. Siellä se ajatus sitten nasahti päähän. Oon kaks päivää kironnu ittiäni, koska en voi koskaan vaan tehä mittään helppoa ja iisiä. Tosiaan aikaa meni ja pieni onnettomuuskin pikaliiman kanssa. Eli heihei nätit kynnet ja kädet iskän viiskymppisille. Mutta tulos, se taas palakitti!
Hitto siitä kyllä tuli nätti! Vaikka ihan ite sanonkin.
Ja ei, en voinu tehä sitä helpolla, että olisin ostanu hökötyksen kaupasta. Enkä silläkään, että kaikki renkaat olisi valmiina. Ei! Renkaat on siis ite tehty rautalangasta ja päällystetty sitten erikseen vielä avatulla paperinarulla. Ja nuo renkaitten sitominen toisiinsa. Voi jumalauta! Mulla on jo sormetkin kipiänä, ko aamulla niitä värkkäsin. Ja höyhenien pittäis olla kahta eri väriä, mutta mää kerkesin jo hyvvään talteen piilottaa ne harmaat haituvat..
Niin ja mites tää meijän iskän lahajan ulukopuoli ja kortti? Eikös värit hyvin passaa viiskymmentä vuotta täyttävälle miehelle? :D Ainuana lapsena on hyvä ja lupaki heittää vähä överiksi.
Kissaakin kiinnosti ja kortin laskutoimituksen vastaus on sitten, mikäpä muukaan, kuin 50! Hahahaa, oompa aika fiksu.
No mutta niin, ens viikolla alan sitte sotkeen maalien kanssa ja ehkä itkettää valamiiksi, kuinka pahan siivon saan aikaan.
Meikä pallaa astioille sunnuntaina tahi alkuviikosta sitten nuista syntymispäiväjuhulista. Jos sieltä ees on mittään kerrottavvaa taikka julukasukelposta materiaalia.
Eilen oltiin juhulimasa Jannen viime viikonloppusia synttäreitä. Ei ehkä olis kannattanu ees lähtä. Nyt on hirviä rapula, joka ei näytä minkäänlaisia laantumisen merkkejä vaikka kuinka tasottaa. Loppuiltakin meni ihan perseelleen.. Looppasin tätä koko yön ja annoin kaiken paskan vaan jauhaa pääsä.
No tulihan se perjantaina Kultturibingoon lähettyä ja ei ehkä olis kannattanu. Homma oli ihan kaoottista, liikaa ihmisiä liian pienessä paikassa liian päissään, homman organisoinnista ei ollu mittään hajua, eli homma levis kirjaimellisesti reisille. OPP alotti puolitoista tuntia myöhässä, pikkusen venyneen open mic-session takia ja mestan PA-laitteisto kusi aivan täysillä. Sille kyllä porukalla naurettiin ihan riekaleina, että ei tää voi ennää olla ees todellista.
Hassun illan kruunas se, kun bingolta suunnattiin NGOhon, jossa sitten pauhas ihan urakalla uusimmat diskohitit, revittiin tukevat hiprakat ja löydettiin ittemme sen jälkeen Tivolin tanssilattialta.
Siinä sitten kun Sonjan ja Maken kanssa keskustaan käveltiin, naureskeltiin vaan, että tätä iltaa saa miettiä monta päivää, että kuin tässä näin pääsi käymään.
Tää piisi on soinu perjantaista asti päässä! Ihan huippua huomata, että pojat oikiasti tekkee tätä ihan tosissaan.
Kävästiin perjantaina alkuillasta Osen kanssa kuvvailemasaki taas iltamme ratoksi ja tuolla vaatetuksella muutenki pyyhkittiin perjantaina menoisa etteenpäin.
Tännään viettiin sunnuntai elokuvisa ja käytiin kattelemasa Pussikaljaelokuva. Olihan se aika hyvä ja niille läpille sai reppeillä ihan urakalla.
Nyt sitten voiki miettiä, että mitähä sitte. Duuni loppu viime viikolla, eli mää voi alakaa vaan ottaa lungisti ja kikkailla päivät pitkät.
Tässä vielä tarjolla olis sitä Oulun Taiteiden Yössä esitettyä Teosteosta, joka sai ihan maanlaajuista huomioita Huomenta Suomen, eri radioiden ja Kymppiuutisten loppukevennyksenki muodossa. Hihi, tuttuja jätkiä!
Eilen kannatti taas käyä IKEAssa mutka. Matkaan tarttu tarpeellista ja tarpeetonta, mutta sitäkin hyödyllisempää. Eilen illalla nautin vielä ekkaa kertaa kämpilläkin pimeistä illoista ja sain polttaa kynttilöitä. Kattokaa nyt olkkaria! Ihan purrrfect!
Mm. uus sohvapöytä, joka on ihan sitä perus IKEAn Lack-mallistoa, eli samaa kuin tv-tasokin. Kaihtimet vihdoin olokkarin ikkunoihin, jottei kaikki ohikulukijat pimiällä nää meille sisälle. Kiitos ensimmäinen kerros ja ikkunat jalkakäytävälle. Mutta nuo valot teeveen takana! Väriävaihtavaa ledlistaa on vaan kakspuoleisella teipillä telekkarissa kiinni ja hui ko meillä on disko. Nimittäin väriä voi säätää ja halutessaa antaa sen vaihtaa väriä koko ajan.
Tännään olis vielä tarjolla hyvvää ja vähä parempaa räppiä oululaisittain Kulttuuribingolla, mutta saa nähä tulleeko lähettyä sitten ollenkaan. Sonjaki karkaa sunnuntaina takasi Jyskylään, mutta onneksi vain kuueksi viikoksa ja aiko siitäkin osan aikaa täällä viettää. Mikä reipas koululainen!
