Keikkoja, paljon keikkoja.

Nyt se on virallisesti plakkarissa lentolippujen ja hotellinkin osalta. Helsinki, me tullaan sitten 17.1. Kiitos joululahjarahojen tämäki homma meni erittäin kivuttomasti. Ja mikä siellä olikaan?

No Godspeed You! Black Emperor ät Kulttuuritalo!

Ja sitte oih, Nelivitosessa on taas oikeeta tähtisumua koko kevvään. On Jukka Poika ja Raappana, että Chisu ja Stam1nakin vielä kävveellä. Aivvv. Näistä ollaan taas pitkän aikaan mielissään.

Ja sitte on löytyny tässä ihan tämmönen out of the box lemppari. T.I. ja Timberlake ei oo yhtään meikää ja silti mää vaan tykkään.

Ja mitä mää teen tähän aikaan konneella? No juon kaliaa ja nautin viimeisestä illasta yksin. Ose on ollut maanantaista asti vanhempiensa kanssa Rukalla ja noh, mulla se on menny tähän. Lepposta.

Lisäksi oon ihan rappiolla. Oon ollut aina sitä mieltä, että anime lähtee lapsesta hakkaamalla ja nyt oon sitte hurahtanu, kiitos Jannen, Death Noteen.

Onko L edes jotain ihan uskomattoman söpöä?

Koko hommassa on tarinakin ihan loistava. Joten tämä tyttö taitaa käydä tässä ostelemassa ensimmäiset mangapokkarinsa ja jos tuon koko animesarjanki saisi joskus kokonaisuudessaan katottua.

ja tässä on sitten ihan opening themen alkupräinen versio. Eli Maximum The Hormone - What's Up People?!

Joulu vm. 2010

Sehän meni oikein leppoisasti anoppilasa. Sitä ennen käytiin äiskällä syömäsä voileipäkakkua ja välillä pyörähettiin kotona iskänki luona. Tässä sitten kuvaoksennus.

Ensin aatonaatona aloitettiin tällä..

Pelotti hirviänä ja tähän sitten päädyttiin. Joulun kunniaksi ihana karkkitukka.

Aattona sitten pyörittiinki tämän näköisenä ja tämmöisissä maisemissa.

Käytiin myös muistamassa heitä, jotka eivät enää seurassamme ole.

Tämä joulupäivä sitten menikin Osen enon ja tädin luona kahvittelen, syöden ja kevyen iltapäiväkännin siivittämänä. Mitäs on tarjolla kuohuviiniä kokoajan?! :D Tältä näytettiin uuden kihartimen myötä.

 Kiharat vain eivät oikein tykänneet pakkasessa kävelemisessä ja nyt ovat varsinkin ohimoilta vähän läsähtäneet.

Saa nähä tuoko ilta mitään menoja mukanaan. Toivottavasti.

Eihän se menny kuin Strömsössä

Ei asiasta sen enemää kuin, että itse sankari ei ikinä paikalle saapunut. :c Oli meillä silti kivvaa.

Päivä alotettiin Osen kanssa vierailulle mun kummivanhempien luokse. Joka jouluinen perinne on siellä äitin kanssa käydä ja aina näin joulun alla. Hyvä edes vähän nähä, kuin että ei ollenkaan.

Siitä sitten suurien selkkausten jälkeen Oulu vaihtui Haukiputtaaksi ja siellä alotteluksi. Marikalle menin, mistä Tiia ja Sonja meidät kyytiin nappas ja hurruuteltiin Tiialle. Naps, korkki auki ja billeet pystyyn!

Oikiasti mulla oli kivvaa ja Tiia ja Sonja juoruaa.

Siinä sitä aloteltiin, kuunneltiin mussiikkia, juoruiltiin ja ihmeteltiin. Nannaki tuli ja siitähän vasta riemu repesi. Tyttöä olin nähny viimeksi kesällä.

Nannallaki oli oikiasti kivvaa!

Tuo skumppa ja kortti sitten Tiialle jäi ja toivottavasti se joku päivä löytää tiensä Verkulle.

Otettiin siitä sitten illan aikana suuntimat meijjän ihanaan paikalliseen muistoja verestämmään. Tuli tanssittua, juotua ja nähtyjä tuttuja, liikaakin.

Näin meidän selväpäinen ottaa hyviä kuvia.

Ja humalainen sihtaa kuvat näinkin taidokkaasti.

Hiukan yhen jälkeen iskä sitten soitti, että tahonko tulla kotiin jo. Siinä vaiheessa kun korvani kuulivat sanan iltapallaa, päätin että tämä on niin nähty. Ose tuli mut hakkeen ja kotia mättämään evästä napaan. Melkein kolmeen asti sitten kateltiin esitteistä porukoitten uuen asunnon tulevia kaappeja, laattoja, takkaa ja tapetteja.

Olihan suurta tuskaa yrittää sovussa Osen kanssa nukkua 120cm sängyssä. Ei paljon tullut unta.

Nyt tässä vietellään rauhallista, tai vähemmän rauhallista joulunalusviikkoa. Huomenna äitille tukkaa värjäilemmään ja torstaina vähä lissää. Mutta siitä sitten torstaina. Hihi! Ja kävis Janneaki moikkailamasa. Oli niin pitkään aikaan viikonloppu, että en sitä poikaa ollenkaan nähny.

Rauhallisia joulunodotuksia kaikille!

kuva google

Huomenna bailataan niin maan pirusti!

ja tässä siihen vähä sneak peakia. Eli korttia on värkätty ja piti saaha menoihin sopivat kynnet. Tylsää? Kyllä!

Ei yhtään mitään

On ollu jottain ihan kauhian tylsää jo vaikka kuinka kauan. Arki kiteytyny sohvaan, kotiin ja Spotifyn kuunteluun. Siinä sivussa vähän nähty Jannea, Sonjaa ja hiukan olutta.

Ens viikonloppuna on onneksi Verkun ja miehekkeensä kihlajaispilleet ja siellä on kaikki ihanat tytöt. Niitä odotellessa.

Jatkais ihanan Imogen Heapin ja The xx:n kuuntelua. Uusimmat rakkaudet ja nämähän on pakko jakaa kaikkien kanssa.

Näin minä vihellän matkallani

 Perjantainahan veronpalautukset tuli ja meni. Suurin osa joululahjoista on nyt hommattu ja yllätyin kuinka kivuttomasti tuo hoitui. Vielä pittää viikolla käydä parit lahjat ostamassa ja se on sitten siinä.

Käytiin Osen kanssa vielä perjantai iltana Pannussa syömässä pannupizzaa ja illan ajelin Jannen kanssa aamuyöhön asti.

Muutenhan tuo pitkä viikonloppu meni ihan normaalin kaavan mukkaan. Lauantaina anoppilasa ja Heikki kävi Osen kanssa pellailemasa Xboxia ja sunnuntaina Janne tuli jatkaan samaa teemaa.

Eilen ihan sitten vaan tuijoteltiin jouluvalojen ja kynttilöitten loisteessa Linnan juhlat. Pakko vielä hypettää, kuin Chisu oli nätti.

Yöllistä läppää

Teollisuuskaupunki

Likainen tähtitaivas langettaa valonsa harmaan teollisuuskaupungin ylle
Korkeat savupiiput puskevat likaisenharmaata savuaan tähtiä kohti.

Myrkyttäen minutkin.
Elämäni harmaantuu tasaista tahtia.
Imen ikkunasta savua sisääni.
Huokaan hiljaa "tapa minut."

Piippujen varjoissa nukkuu kaupungin väki, jonka sydän on kovettunut.
Sydän, joka on sisältä pelkkää metalliromua.
Paljasjalkaiset katujen lapset kulkevat harmaissa vaatteisaan nurkissa.
Kadulla astelevat harmaita ja synkeitä miehiä ja naisia.

Vaatteeni ovat synkkiä ja pussimaisia.
Muistan vielä loistokkaat päiväni.
Ihmisiä, ihailua, kateutta.
Se on mennyttä.

Kadut heijastavat ihmisten elämää, synkkää, harmaata ja tylsää.
Aamulla ylös, töihin kahdeksasta viiteen, illalla nukkumaan.
Elämä kulkee päivä päivältä samaa rataa.
Ehkä tylsää, ehkä kaavoihin kangistunutta.

Istun vain tässä ja katson harmaata kaupunkia.
Yöllä en voi nukkua.
Päivällä en voi valvoa.
Päivästä toiseen samaa paskaa.

Vihreää kasvillisuutta ei näy, vain rakennuksia silmän kantamattomiin.
Asvalttiviidakko kasvaa kasvamistaan ja syö maan, myrkyttäen sen.

Mutta sisimmässäni on kevät.
Lintujen laulua, sinistä vettä, kaunis aurinko.

Katson viimeisen kerran tähtiä savuverhon takaa.
Niin likaisia, niin synkkiä.
Ei lohtua.

Sydämeni jaksaa uskoa parempaan.

Annathan, rakastathan?

Miksi en voi olla pikkuinen lapsi?
Saisin nyt heittäytyä maahan makaamaan.
Ja vain itkeä ja kiljua.

Juuri sen haluaisin nyt tehdä!

Haukkua omaa tyhmyyttäni.
Rypeä itsesäälissä.

Olen vain ihminen.
Ymmärräthän sen?

Antaisitteko anteeksi minulle?
Antaisitteko, jos epäilisin.
Antaisitteko, jos haukkuisin.

Olen vain sisimmässäni pieni ja heikko.
Anna minun levätä sylissäsi, kun kaadun.

Rakasta minua maailman loppuun asti.

Suutele minua tähtitaivaan alla.
Suutele minua auringossa.
Suutele minua kun sade kastelee hiukseni.

Ennen kaikkea.
Suutele minua kun kirkonkellot soivat.

Rakastan sinua.

Vuoksesi voisin löytää vettä aavikoilta.
Vuoksesi voisin saada kuivuuden sademetsiin.
Vuoksesi voisin tuoda sinulle kuun ja tähdet.

Mutta kelpaanko?
Kelpaanko, jos annan vain itseni sinulle?
Haluatko vastaanottaa pohjattoman rakkauteni.

Anna minulle anteeksi.

Siivet irti revityt.

Tapasin pojan.

Ulkomuoto kuin enkelillä, mutta sydän kiveä kuin itse Pirulla.
Pojan sydämen oli kivettäny onneton rakkaus.
Huomasin siiventyngät hänen selässään, mutta raskas sydän ei ollut antanut lentää.
Väkivalloin hän oli raastanut siipensä irti. Verisinä hän oli siirtänyt ne komeron pimeimpään nurkkaan.
Itkenyt iltaisin onnetonta rakkautta.

Voisinpa minä jotenkin rakkaudellani korjata hänen siipensä.
Ottaisin ne käsiini ja puhaltaisin niihin uuden elämän.
Sitoisin haavat pojan selässä ja hellästi kiinnittäisin siivet uudelleen paikalleen.

Mutta yrittäessäni koskettaa poikaa, hän kavahtaa taaemmas.
Ei, en minä kelpaa hänelle.
Hänen kivinen sydämensä satuttaa minua.

Mutta luotan hänen lupaukseensa.
"Kyllä haavat paranee."

Olin euroilla.