Ei asiasta sen enemää kuin, että itse sankari ei ikinä paikalle saapunut. :c Oli meillä silti kivvaa.
Päivä alotettiin Osen kanssa vierailulle mun kummivanhempien luokse. Joka jouluinen perinne on siellä äitin kanssa käydä ja aina näin joulun alla. Hyvä edes vähän nähä, kuin että ei ollenkaan.
Siitä sitten suurien selkkausten jälkeen Oulu vaihtui Haukiputtaaksi ja siellä alotteluksi. Marikalle menin, mistä Tiia ja Sonja meidät kyytiin nappas ja hurruuteltiin Tiialle. Naps, korkki auki ja billeet pystyyn!
Oikiasti mulla oli kivvaa ja Tiia ja Sonja juoruaa.
Siinä sitä aloteltiin, kuunneltiin mussiikkia, juoruiltiin ja ihmeteltiin. Nannaki tuli ja siitähän vasta riemu repesi. Tyttöä olin nähny viimeksi kesällä.
Nannallaki oli oikiasti kivvaa!
Tuo skumppa ja kortti sitten Tiialle jäi ja toivottavasti se joku päivä löytää tiensä Verkulle.
Otettiin siitä sitten illan aikana suuntimat meijjän ihanaan paikalliseen muistoja verestämmään. Tuli tanssittua, juotua ja nähtyjä tuttuja, liikaakin.
Näin meidän selväpäinen ottaa hyviä kuvia.
Ja humalainen sihtaa kuvat näinkin taidokkaasti.
Hiukan yhen jälkeen iskä sitten soitti, että tahonko tulla kotiin jo. Siinä vaiheessa kun korvani kuulivat sanan iltapallaa, päätin että tämä on niin nähty. Ose tuli mut hakkeen ja kotia mättämään evästä napaan. Melkein kolmeen asti sitten kateltiin esitteistä porukoitten uuen asunnon tulevia kaappeja, laattoja, takkaa ja tapetteja.
Olihan suurta tuskaa yrittää sovussa Osen kanssa nukkua 120cm sängyssä. Ei paljon tullut unta.
Nyt tässä vietellään rauhallista, tai vähemmän rauhallista joulunalusviikkoa. Huomenna äitille tukkaa värjäilemmään ja torstaina vähä lissää. Mutta siitä sitten torstaina. Hihi! Ja kävis Janneaki moikkailamasa. Oli niin pitkään aikaan viikonloppu, että en sitä poikaa ollenkaan nähny.
Rauhallisia joulunodotuksia kaikille!
kuva google
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ompahan hirmu kivvaa, kun päätit kommentoida.
Ota tavaksi! :)