Take care!

Mielissään!

Ikävähippuja

Voi että Isoniemellä oli kivvaa. Tuli naurettua kippurasa, juotua kauhiasti kahvia, syötyä, askarreltua, ulkona rymyttyä ja siinä välissä vähä nukuttuaki. Oli mukava nähä vanhojaki kavereita pitkästä aikaa.

Siellä oli nättiä lauantai iltapäivällä. Ja tottakai kävin polvimittasessa hangessa rämpimässä siellä.

Lauantai iltana reenattiin vähä pilkkopimeässä reppupalloa ja se oli vähän haasteellista. Sunnuntaina otettiin uusiksi ja olihan se huomattavasti hauskempaa päivänvalolla. Kuvista tihkuu, kuinka se meinasi mennä vähä aggressiiviseksi.

Perjantaina kävin tosiaan Nopsajalkaa jorailemassa ja olihan se huippu! Mulla oli kuuma, hiki ja hyvä mieli. Vaikka Janne itkettiki mua keskellä Nelivitosta viestillä, ettei jaksakkaan tulla kaupunkiin. Yhy.. No loppupeleissä se tuliki, mutta ei me keretty kuin joku puoli tuntia turista ulkona, ennenko mun oli pakko lähtä kottiin nukkuun aikasen herätyksen takia ja jäpä ryntäili Tivoliin moikkaileen muutamaa kaveria. Nyt meinaa olla isompi ikävä ja taas pittäis ootella pitkät kaks viikkoa, ennenko nähhään seuraavan kerran kunnolla.

Nämä piisit sitte lietsoo mun ikävää. Kesähän näistä vain mieleen tullee.

Nomy - Cocaine. Tästä tullee mieleen muutamat autoilukeissit ja ikkunoissa vilistävät maisemat. Tahon takasi!

Ja tarviiko The Soundsin - Midnight Sunia edes perustella. Tämä on pauhannu muutaman kerran repeatilla Opelissa.

Tuossa eilen sitten hoksasin, että joku voisi lahjoittaa mulle 250e, jotta saisin tämän.

Elikkäs Samyangin 8mm f/3.5 fisheye. Katella jos tässä siunaantuis jostain tuon verran ylimääräistä, niin vois taas lahjoa itseään vaikka syntymäpäivänä. Tuossa kun kuvailin ihan kivaa aurinkoista maisemaa aamusella, niin ajattelin kuin paremmalta kaikki näyttäs tuonkin läpi.

64m²

Joku aika sitten pidin pientä galluppia, joka ei kyllä hirviänä kannutusta saanut, ja ajattelin sitä nyt alkaa purkamaan asunnonesittelyhommilla. Pyydän anteeksi, jos kuvat ei ole laadullisia, mutten jaksa kaikkia alkaa latamaan Flickrin kautta.

Etteinen siis koostuu näistä paloista. Heti ovesta tullessa vasemmalla kädellä on hattuhylly, naulakko ja kenkäteline, joka on aina räjähtämispisteessä. Kaapisto keskellä seinää syö ylimääräiset kaulahuivit, lapaset, pipot ja kaiken mahollisen roskan. Eli ns. miljoonalaatikosto. Siinä päällä olevat taulut värkkäilin viimeisenä vuonna amiksessa tylsyyspäissäni. Toisessa lukee gaelin kielellä "Love, friendship, loyalty." Valkoiset kaapit sitten syövät mun raksakamppeet, Osen raksailuvaatteet, urheiluvaatteita ja toinen on siivouskomero.

Olohuoneessa möllöttää sitten Osen työpöytä/datauspiste, mun erittäin ergonominen datauspiste, hyllytolkulla DVD:itä, levyjä ja kirjoja, viihdekeskus on suurin rakkaus ja ehkä parasta koko asunnossa, siinä vain on nyt kaikki mitä tarvitaan. Eli 40" rakkautta, kotiteatteri, XBOX 360 ja digiboksi, jonka avulla meillä teeveessä on kanavia vaikka muille jakkaa. Animal Planet! Nuita sohoviahan mää vihhaan ylitse kaiken. Muoto on hyvä ja kangaskin ihan jees, mutta tuo väri. Vihhaan sinistä! Mutta ilmatteeksihan nämä saatiin, että ei passaa valittaa. Kukkahyllyssä on köyny kato ja kaksi Anopinkieltä kuoli käsiin. Onneksi äiskältä saadaan kevväällä taas lissää. Parvekkeesta en sano muuta, kuin se on ruma ja tylsä. Enhän siellä ole kuin tupakin verran ja prinsessalla on pakko olla tyyny, ettei pakkasella perse jäädy. Ja tuo epämääräinen teline vasemmalla on kissaa varten, että se saa katsella elämän menoa parvekkeelta.

Maailman ihanin sänky! Ja tuon seinän olen siis itse maalannut ja ennenhän tuo ruudukko peitti koko seinän, mutta päätin muokata siitä vähän sänkynpäätymäisen. Pehmolelut sängyllä on rakkaitta, pupukäsinuken alis Henrietan Ose sai syntyessään sairaalaan ja Mörkö on mulle tärkeä siinä mielessä, että Ose osti sen mulle seurustelumme alkutaipaleilla. Yöpöydän virkaa mun puolella ajaa tuoli, jonka entisöin ja maalasin opinnäytetyönä viimesenä amisvuonna. Kaksi näistä sitten makkarissa toimittaa vaaterekkien virkaa kummallekkin.

Keittiöstä mää tykkään. Se on ihan toimiva ja kaappeja on sopiva määrä. Silti niitä on liian vähä, koska meillä on kahden ihmisen talouteen aivan kauhiasti lautasia, laseja ja kattiloita. Mutta en voi sille mitään, että Ose niitä tarvii, kun rakastaa tehä ruokaa. Tai hän on meillä ruokavastaava. Minä en ossaa tehä ruokaa tai olen siinä suhteellisen avuton. Tännään on kyllä mun vuoro ja saa nähä saadaanko syödäksemme mitään. Kissakin näytää posettavan keskimmäisessä kuvassa. Missikissa! :D

Ei varmana kellään ole yhtä uppeeta WC-kylttiä kuin meillä. Ja kyllä, se on omilla kätösillä tehty. Tämäki on ihan toimiva, mutta en voi sanoa tykkääväni nuista seinistä. Voi kuinka kaakeli on paljon helpompi pittää puhtaana, kuin tuo muovimatto. Pesukone aiheuttaa nykyään lingotessaan suurta hupia. Tullee suuren maailman meno mieleen, kun masiina kuulostaa ihan suihkuhävittäjältä. Annettakoon se anteeksi, kun ikää löytyy varmaan 20 vuotta. Oveen oli pakko laittaa muistutus meidän pienestä vessan käyttäjästä. Kun kaikki vieraat tuppas aina laittamaan oven kiinni ja kissa sitten huutaa hädässään oven edessä.

Tämmönen tämä sitten oli ja toivottavasti kohta entinen. Halvempi on kovasti hakusessa.

Hellsinki ja muutakin mukavaa

Kottiuduttiin eilen ja nyt mulla sattuu jalkoihin. Ei Oulussa oo vielä tarvinnu kulkea tönkköjaloin jännittäen jokaista lihasta, ettei vain liukkaalla tempase perseelleen. Mutta Helsingissähän sitä sai harrastaa kovasti. Kuvia taas ottiin yhteensä jopa 8kpl, joista neljä on lentokonneesta. Mutta harmaa keli ja vesisade ei oikein inspiroinut turistihommiin.

Maanantaihan oli aivan uskomattoman pitkä päivä, kun Oselle saapui 05:50 tekstiviesti että: "your flight is cancelled." Nonii! Kerkesin vääntää makiat paniikki-itkut, että eikö sitä nyt päästä ollenkaan. Sen jälkeen ei ennää nukuttukkaan ja isi kuitenki meijät viskas kentälle kaheksaksi ja päästiin onneksi jo seuraavana koneesseen.

No lentokonneet.. Mulla on joku ristiriita, että mää rakastan lentokenttiä, mutta vihhaan lentämistä aivan kauhiasti. Semmonen purkki ei voi nousta, se ihan varmana tippuu, vähänkö jos on hytinää tai heilumista, niin panikoidun ja se ei voi laskeutua pehmeästi ja pysähtyä siitä vauhdista. Hengissä kuitenkin kummastakin suunnasta selvittiin.

Omppuhotellin ikkunasta oli näkymän alakerran ravintollaan.

Se meni sitten hilluen, päikkäreiden, syömisen ja juomisen merkeissä ilta. Ysin aikaan passautin Kulttuuritalolle nauttimaan musiikkiorgasmeista.

Voi luoja! Keikka oli joku vuosikymmenen paras! Kuinka hienoa onkaan nähdä yhtyen, joka on inspiroinut niin monia mun muita lempiyhtyeitä post-rockin saralla. Aivan transsissa tuijottelin niitä kuvia, joita taustakankaalle heijastettiin ja kuinka biisit vain oli taivaallisia livenä. Nyt jaksaa olla mielissään.

Tiistai meni ihan kierellen kauppoja ja kotiatuomisina kaksi keittokirjaa. En ossaa ostaa ennää vaatteita näyttävästi.

Mun kolmen viikon odotuskin palkittiin tännään, kun kolme ensimmäistä osaa Death Notesta tuli kottiin. Tuossa ne pöydällä köllöttää ja odottaa vuoroaan. Itketti vain kun Oulusta tuota ei yhestäkkään kirjakaupasta löytyny ja Helsingin Akateemisessahan nuita olisi ollut hyllytolkulla. Epäreilua.

Nyt tässä ollaan mielissään, kun on jo keskiviikko. Janne tullee perjantaina lomille! Ja aiko tulla mun ja Sonjan kanssa kattelemmaan Nopsajalkaa Nelivitoseen. Lauantaina hurrautanki sitten Isolleniemelle rauhottummaan k-18 nuorten aikuisten leirin muodossa. Eli kivaakin kivempi loppuviikko tulossa.

Pelkään elää ilman sua

Hyi kauhia, kun on niin uskomattoman pitkään ensimmäinen perjantai, kun en kysele Jannelta, että mitäs tännään tehhään ja missään seikkaillaan. Oonhan mää koko kesän, syksyn ja ensimmäisen puolikkaan talvesta tallannu sen jäpän kanssa Oulun yössä. Ja ei, meillä ei ole mitään suurempia tunteita. Parhaita kavereita, piste! Tätä kun kaikki kaverit ossaa eppäillä. Ärkele!

Tämähän viikko menny sitte vähän stressaten ja sairastellen. Oon soittanu varmaan miljoona tuntia terveyskeskukseen ja erinäisille ihmisille tämän takia.

Tk:ssa ne alko mua sitten vihdoin ja eilen kävin poistamassa apteekista antibiootit. Virtsatietulehus, WIN! Voi että. Onneksi saa vetää alkoholia sammaan syssyyn, niin ei tee tiukkaa. Kun tännään olisi ideana lähtä Osen luokkakaverin tykö iltaa istumaan.

Yhy, pinkki sai väistyä, kun en enää jaksa sitä shokkiväreillä läträämistä monesti kuussa. Punaseksi muututtiin ja tätä pidetään nyt ainakin jonkun aikaa. Vois saattaa matkan päätökseen ja seuraavaksi olla taas brunette. Mutta ei kuuna päivänä koskaan sitä karmivaa omaa ei-minkään-väristä-maantien-ruskeanharmaata. Hyrr..

Mitenniin mää en oo koko viikolla missään käyny ja näytän vähä nuutuneelta..?

Lapsiakin on kotia tipahellu viikolla ja voin vain sanua, että sainpas vihdoin nämä tilattua.

Lähtis keittiöön kattelemmaan, mitä herkkuja tuo mieheke on vääntäny, hyvät tuoksut ainaki tullee. OMNOM!

Luomisen tuskaa

Huomaa että oon jääny yksin kottiin. Tahon piirtää, maalata, askarrella, tuherrella, kuvata, laulaa, tanssia, lukia.. Mutta inspiraatio missä lienet?! Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Oman elämänsä huippumalli päätyi lattialle pyöriin luomisen tuskissaan ilman housuja. Olohuoneen lattia täyttyi sanomalehtien sivuista, kamera jalustoineen taiteiltiin olohuoneen pöydälle ja mukavan tuskaisen olon lietsoi Spotifystä soinut Armageddon - Official Soundtrack.

Armageddon OST - The Launch

Mä tajusin ettei, enää nähdä toisiamme..

..ainakaan niin usiasti. Janne sitte tännään lähti, tervetuloa tylsä elämä kotona. Hyy.

No mutta niin. Ehämmää oo ees kertonu mitä joulupukki toi. No sehän toi vaikka mitä.

Ihastelkaa taitojani!

Ja sukkaa, alusvaatetta, muutaman paidan, pari lahjakorttia, astoita, kahvikirjan, pyyhkeitä, lakanoita. Mutta nuo tuossa kollaasissa on kyllä ylitse muiden. Hyvä etten itkemään alkanut, ku yhdestä paketista nuo Iittalan Essence-viinilasit paljastu.

Viime viikolla kävin sitten alennusmyynneissä pyörähtämässä, mutta eihän sieltä oikein mittään löytyny. Yks villapaita, yks koru ja niin kengät, taas.. Eihän ne ollu alessa, mutta rakastumiselle ei voi sanoa ei. Ja niin meni neitsyyskin tällä saralla.

Voi luoja ne on ihanat! 

Mokkanahkaa, vuori ja hurrur.. Hintahan taas vähän kirpaisi, mutta kengistä saa maksaa. Saavuttiin vielä InterSporttiin n.10min ennen sulkemista ja juoksutin poikaa hakemaan mulla neljä kertaa sopivan kokosta paria. Poistuin kaupasta onnellisena ja 89,90e köyhempänä. Elämäni ensimmäiset Converset.

Joulupukki toi Oselle retroradion ja nyt se piristää munkin aamua keittiössä sulosoinnuillaan. Ja mikähän muukaan onkaan asemana kuin 93,2 JA Yle X.

Hiukan väsyyneenä ja nuutuneen näkösenä on tämä päivä tallattu. Keho oireilee jottain ihmeellistä ja muutenki ärsää se Jannen lähtö. Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin!

Viimisiä viiään

Nyt alakaa jo tuntuun tältä. Maanantaina sitten luovun taas yhdestä parhaasta kaverista, kun Janne astuu palvelukseen Suomen Armeijalle. Saanpahan kiusata Osea kotona, kun ei oo ennää sitte kettään, kuka lähtis mun kanssa aina johonki.. Kyllä tämä taas tästä.

Eilettäin oltiinki sitte Tivolissa juhulimasa Jannen serkkua ja hänen paria kaveriaan TJ0:n kunniaki. Ja niin oli moni muukin.. Tivoli oli kuin ammuttuna täyteen, erittäin humalaisia kotiutuneita ja läpsyttely kuulu joka puolelta. Oli silti kivvaa, vaikka humaltua ei kerennytkään. Yön päälle vielä pizzaa ja erittäin tuskainen taival kottiin ihan kauhiasa lumisatteesa ja auramaattomilla teillä.

Tämä päivä sitten hurahtikin siivotessa, pyykätessä ja tiskatessa ja joka paikka kiiltää. Oseki tuli illan päälle kottiin ja me vähä askarreltiin tätä.

Täytteenä lohi, avokado ja kurkku. Olihan taas niin uskomattoman hyvvää. Voih!

Huomenna sitten käymään heittämässä heipat Jäälisä ja leikkaamasa Jannen tukka siihen kuntoon, että se voi maanantaina lähtä.

Jatkaisin iltaa hitu animella ja lasillisella viiniä. :)