Pelkään elää ilman sua

Hyi kauhia, kun on niin uskomattoman pitkään ensimmäinen perjantai, kun en kysele Jannelta, että mitäs tännään tehhään ja missään seikkaillaan. Oonhan mää koko kesän, syksyn ja ensimmäisen puolikkaan talvesta tallannu sen jäpän kanssa Oulun yössä. Ja ei, meillä ei ole mitään suurempia tunteita. Parhaita kavereita, piste! Tätä kun kaikki kaverit ossaa eppäillä. Ärkele!

Tämähän viikko menny sitte vähän stressaten ja sairastellen. Oon soittanu varmaan miljoona tuntia terveyskeskukseen ja erinäisille ihmisille tämän takia.

Tk:ssa ne alko mua sitten vihdoin ja eilen kävin poistamassa apteekista antibiootit. Virtsatietulehus, WIN! Voi että. Onneksi saa vetää alkoholia sammaan syssyyn, niin ei tee tiukkaa. Kun tännään olisi ideana lähtä Osen luokkakaverin tykö iltaa istumaan.

Yhy, pinkki sai väistyä, kun en enää jaksa sitä shokkiväreillä läträämistä monesti kuussa. Punaseksi muututtiin ja tätä pidetään nyt ainakin jonkun aikaa. Vois saattaa matkan päätökseen ja seuraavaksi olla taas brunette. Mutta ei kuuna päivänä koskaan sitä karmivaa omaa ei-minkään-väristä-maantien-ruskeanharmaata. Hyrr..

Mitenniin mää en oo koko viikolla missään käyny ja näytän vähä nuutuneelta..?

Lapsiakin on kotia tipahellu viikolla ja voin vain sanua, että sainpas vihdoin nämä tilattua.

Lähtis keittiöön kattelemmaan, mitä herkkuja tuo mieheke on vääntäny, hyvät tuoksut ainaki tullee. OMNOM!