Mitä me ollaan puhuttu tästä askartelusta?

Mää myönnän, mää tykkään askarrella ja väkertää kaikkea kivvaa ihan saamaristi. Nytkin kaapissa on odottamasa kangasta, vanua ja kangasmaaleja, mutta sen aika on vasta ens viikolla.

Mun piti tehä ihan vaan jottain pientä ja kivvaa kottiin ja se ajatus piti niin kauan paikkaansa, kun kävelin Sinooperiin täydentään korttien askartelutarpeita. Siellä se ajatus sitten nasahti päähän. Oon kaks päivää kironnu ittiäni, koska en voi koskaan vaan tehä mittään helppoa ja iisiä. Tosiaan aikaa meni ja pieni onnettomuuskin pikaliiman kanssa. Eli heihei nätit kynnet ja kädet iskän viiskymppisille. Mutta tulos, se taas palakitti!

Hitto siitä kyllä tuli nätti! Vaikka ihan ite sanonkin. 

Ja ei, en voinu tehä sitä helpolla, että olisin ostanu hökötyksen kaupasta. Enkä silläkään, että kaikki renkaat olisi valmiina. Ei! Renkaat on siis ite tehty rautalangasta ja päällystetty sitten erikseen vielä avatulla paperinarulla. Ja nuo renkaitten sitominen toisiinsa. Voi jumalauta! Mulla on jo sormetkin kipiänä, ko aamulla niitä värkkäsin. Ja höyhenien pittäis olla kahta eri väriä, mutta mää kerkesin jo hyvvään talteen piilottaa ne harmaat haituvat..

Niin ja mites tää meijän iskän lahajan ulukopuoli ja kortti? Eikös värit hyvin passaa viiskymmentä vuotta täyttävälle miehelle? :D Ainuana lapsena on hyvä ja lupaki heittää vähä överiksi.

Kissaakin kiinnosti ja kortin laskutoimituksen vastaus on sitten, mikäpä muukaan, kuin 50! Hahahaa, oompa aika fiksu.

No mutta niin, ens viikolla alan sitte sotkeen maalien kanssa ja ehkä itkettää valamiiksi, kuinka pahan siivon saan aikaan.

Meikä pallaa astioille sunnuntaina tahi alkuviikosta sitten nuista syntymispäiväjuhulista. Jos sieltä ees on mittään kerrottavvaa taikka julukasukelposta materiaalia.