Sunnuntai..

Taas on tämä päivä. Kaikki on harmaata, mikään ei tunnu miltään. Istuu tässä vaan, postrokkailee ja itkee sitä, kuin haluaa tämän päivän olevan jo ohi. Vaikka maanantai tuo mukanaan ihan samaa paskaa.. Jes!



Se on jännä fiilis, ku ei enää muista mistä on muutama kuukausi sitten edes haaveillu. Ku ei jaksa enää mistään unelmista pitää kiinni. Kulukee vaan ihan tuhannen sumussa ja saa joka päivä henkisesti turpaan elämältä. Haluais olla ihan vitun sekasin tai kännissä koko ajan, että turtuis ees jotenki. Ettei tuntis sitä, kun mikään ei tunnu miltään.

Tahon vaan kiittää siitä, että mun elämässä on yks ihminen kelle tästä kaikesta oon voinut ja saanut kertoa. Jonka lähellä voi olla vaan ihan hiljaa, eikä tarvi pelätä omia mielenliikkeitä yksin kotona. Ollut minulle suuren suuri tuki ja nostanu ylös, kun oon romahtanu maahan. Vaikka hän ei sitä ehkä ymmärräkkään. Joskus kyllä tuntuu siltä, että "tyrkyttää" itteensä sinne. Joskus pelottaa vaan liikaa.

Ja kiitän siitä, että omistan muutaman ihmisen, jotka saa joskus hetkittäin tämän olon unohtumaan. Ihmiset jotka saa mut hymyilemään sen kaiken harmauden keskellä. Vaikka sillonkin on olo, että miksen voi antaa suojamuurin rikkoutua. Miksen voi kertoa näille ihmisille, että miltä minusta tuntuu.

Välillä tulee olo, että haluais kotona pistää vaan kaikki paskaksi, murentua lattialle. Laittaa verhot kiinni ja itkeä peiton alla monta viikkoa. Mutta silti siellä takana kytee ajatus siitä suuresta ja jännittävästä maailmasta. Joka on pelottava, arvaamaton ja täynnä ihmisiä, joita pitäisi miellyttää. Joka suunnasta tungetaan tiettyyn muottiin ja vaaditaan tuloksia. Onneksi on hyvä aina esittää vahvaa.

Omannu tämän kaiken harmauden keskellä vaan yhden erittäin hienon elämänohjeen. Carpe Diem! Jos tuntuu, että tässä on hyvä tai nyt ei tunnu pahalle, nauti siitä! Ei saa miettiä mitä huominen tai ens viikko tuo tullessaan. Olla ja elää hetkessä! Jos tunnen jonain päivänä, että nyt olen onnellinen, nautin siitä, enkä mieti sitä, että milloin ei taas tunnu miltään ja haluais vaan luovuttaa.

Ehkä tää taas tästä. Hyvä tänne avautua, kun ei tänne varmaankaan kukaan ikinä eksy.
Tai jos eksyy, ei saa säikähtää.



Tuijottelis tätä näkymää taas koko päivän. Mikään ei muutu, kaikki näyttää aina samalle.

Now playing: Sigur Rós - Dauðalagið