Keikkarykäsy

Mahtava viikonloppu takana, ai että!

Perjantaina oli siis kysseesä Teatrian syntymispäiväpilleet ja näitä vuosia onkin jo kertynyt viisin kappalein. Tuossa hallisa on sitten itse tullut käytyä tsekkailemasa erinäisiä yhtyeitä jo vuodesta 2006.

Yksinhän sitten piti sittenkin lähteä, kun Janne teki oharit. Kulutin aikaani ja voivottelin tylsyyttäni Stalingrad Cowgirlsien tahtiin ja josta kamerani ei millään halunnut selvää kuvaa ottaa. Mutta illan päälle tytöt ilmesty omalle paitatiskilleen ja pakkohan tämä oli tehä.

Siinä sitten kattelin Profane Omenin soundcheckiä ja tekstasin Jannelle tylsyyttäni. "Mää oon jo tulossa." :)) Jeij, ei tarvinnukkaan yksin olla koko iltaa. Siinä kerkesin pari biisiä Profanea kuunnella ja menin moikkaileen Jannea ovele. Hirviää tuskaa oli, kun siellä tyypit nakkas pitin saman tien pystyyn ja ite ei voinu mennä mukkaan, kun piti lauantaille ittiä säästellä.

Siinä ilta sitte eteni, nautittiin olutta ja kateltiin Turmiön Kätilöt kaukaa sohvalta. Vitti, ku oli äkänen! Eisss, se bändi pittää joskus nähä kunnolla resuten.

Palloiltiin vielä hetki sielä ja puolenyön aikaan otettiin askeleet kohti keskustaa. Ite menin tyttöjen kanssa pyörähtään Kantiksessa ja Janne lähti omille teilleen. Oli kyllä niin väsynyttä juttua tyärten kanssa, että oksat pois. :D Kaikista piiseistä sai taas revittyä huumoria.

Lauantai pärähti sitten käyntiin ja siitä suurin osa vietettiin anoppilasa. Osen mielestä rakkaudessa on sallittua uhkailu, kirirstys ja lahjonta ja jouduin lahjonnan uhriksi. Lupas viiä ja hakia mut Teatrialta ja ostaa mulle kaliaa, jos istutan kiltisti ja mukisematta sipulia. Omin pienin kätösin sinne sitten maahan uppos satakakssattaa pienen pientä sipulia. Ne sitten rupes laittaa loput perunat peltoon ja minähän olin niinkin reipas, että tempasin siinä autosa reilun puolentunnin päikkärit.

Ilta saapui ihan liian hittaasti, mutta lopulta sitä pääsi Teatrialle. Äää, tätä hetkeä oli odotettu viime kesästä. Tämän tytön n. viisivuotisessa fanituksessa kympit paukku ja Mokoma on nyt kymmenen kertaa livenä koettu.

 Oli äkänen meno ja nyt on nilikat, niska ja jalat sirpaleina. Oulun fanit kun sai äänen auki, meinas Mokoma pojilla oli hymysä pitelemistä. Huomas miehistä, että heilläkin oli hauskaa. Ainakin Kuismaa ja Saikkosta meinasi hymmyilyttää vähän väliä siinä huutomyrskysä, joka siellä fanien toimesta pauhasi. Sydänjuuriin oli setti painottunu, mutta tuli sieltä Kasvot Kohti Itää, Pahaa Verta, Punainen Kukko, Marras, Mene ja Tiedä.. Ainakin. Hei, Hei, Heinäkuussa oli ihanat käsiheiluttelut. Markon lausahdus: "Qstockissa nähdään!" pittää niin paikkaansa. Siellä taas törmäillään.