Värinöitä

Onhan sitä vihdoin päässy kotia rauhottumaan. Perjantaina saavuin kotia, josta suoriltaan unille ja aamulla Osen mummun hautajaisiin. Oli nätit ja ihan mukiinmenevät. Minuthan sinne ihan vain kameran takia mukaan haalatiin ja laulohan se komiasti. Nyt on appivanhemmille monen monta kuvvaa.

Keskiviikkona lähdin siis sinne Tampereelle. Puoli tuntia oli juna myöhässä ja äkäseen Verkulle syömään, vaatteitten vaihtoon ja samantien sykkiin sitten Klubille. Kulutin aikani ennen keikkaa tuskailemalla Efin paitatiskin ääressä. Olisi taas himottanut ostaa vaikka mitä siitä, mutta tyydyin vain sitten tähän t-paitaa, joka oli vartavasten Suomen minikiertueella myynnissä.

Ja itse keikka. Voi herranjumala! Se oli jotain aivan täydellisen ihanaa. Ei siihen edes sanat riitä kuvaamaan. Pieneen mieleenkään ei tullut, että ottaisin kuvia, kun kaikki oli nähtävä. Ihan uskomaton energia oli lavalla. Setin päätti nätisti Hello Scotland. Joka spiikaattiin käyntiin Hello Finlandina. :) Haluan vieläkin keskiviikon takaisin.

Callistokin oli taattua laatua, niin kauan kuin sitä kesti. Joutuivat lopettamaan keikan kesken rumpalin rytmihäiriöoireiden takia. Olivat sitten peruneet Turun ja Helsingin keikat. Onneksi kerkesin nähdä. Ja oah, mr. Ala-Hukkala on namnam.

Loppureissu vietettiin ihan vaan lepäillessä ja Simpsoneita tuijotellen. Eli ihan normaalia meille.

Perjantaina koomailin junassa ja olin Oulussa melkein tunnin myöhässä. Iina loves VR.