Tulihan se viimeinen työpäiväkin vihdoin. Tämän viikon saanukkin puoleksi lomailla, kun viimeistä tapettia saatiin odottaa toiselta puolen maailmaa. Jo valmiiksi ressaten painuin aamulla töihin ja itkuhan meinas päästä kun sen laatikon avasin ja tämä pasahti sieltä kouraan!
No ei! En oo vieläkään tapetoimisessa mikkään pro ja hiukan epäilen vielä omia kykyjäni. Kieli keskellä suuta sitä hinkkasin kirosanojen kera seinään.. Noh, ihan mukiinmenevähän siitä tuli ja tässä tulos. Kaukaa katsottuna kaikkia pieniä virheitä ei onneksi huomaa.
Reppeilin aamulla kissallekkin taas ihan riekaleina, kun neiti oli päättäny käydä vähän kynttilää haistelemassa. Mikä kakkanokka!
Täsä vielä sitten tämän viikon tsemppaus-piisi ja voin sanua, että täsä on nyt taas kaikkea päällä.. Voeh!
Kaija Koo - Kaunis Rietas Onnellinen
Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas
Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa
Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa
Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ompahan hirmu kivvaa, kun päätit kommentoida.
Ota tavaksi! :)