Hengisä ja uuesa kodisa.

Olihan se. Stressiä, humalaa, kiirettä, hajoilua ja ahistumista. Päivät meinas kesken loppua, mutta maanantaina luovutin viimesen avaimen pois. Yhy.

Muutenhan siinä sivusa paiskittiin töitä ja viikonloppusin olikin sitten vaihe vappallaa ylleensä. Parit päättömät pystäriseikkailut Jannen kanssa, jotka yleensä pääty siihen, että löysi ittensä vielä valomerkin aikaan jostain pilettämästä ja aamulla säikkymiseen, että kotiakkin on päästy.

Viime vkl nykäsin äkäsen Mokoman keikan Teatrilla. Lattia oli taas liukas ja pitti turhankin äkänen.

Mutta ens vkl! Uijuij! Ei tätä malta oottaa!

Hurr..

Niin ja köyhtyäkki on keretty.