Päätänpä näin yömyöhällä avautua mua hämmentäneestä asiasta eli naisartistit. Levylistaani sellaillessa huomaa sen, etten hirviänä ole kuunnellut heitä, taikka yhtyeitä joissa on naissolisti. Poislukien Husky Rescuen, joka on iso rakkaus.
En tiedä mikä siinä on, mutta miesääni iskee muhun isosti. Varsinkin jos kyseessä on joku raspikurkkuinen mies kuten nyt esimerkkeinä mainittakoon Hinder:
taikka vaikka aivan uskomattoman äänen omaava David Cook. Ja tämän biisin reilun vuoden jälkeen muistin vasta tänään ja on silkkaa ihanuutta!
ja listaahan toki voisi jatkaa loputtomiin.
Mutta nyt vihdoin, vuoden sisään naisäänetkin ovat löytäneet tiensä sydämeeni. En vain tiedä, eivätkö naiset ole ennen osanneet ilmaista tunteinaan näin palavasti vai olenko vain herkistynyt iän myötä, mutta nämä ovat niin suurta rakkautta tällä hetkellä, että last.fm huutaa hallelujaa.
Melkeinpä vihasin Chisua ensimmäisen vuoden verran, kun hän pinnalle nousi. En vain jotenkin voinut sietää neidin ääntä. Mutta Sama Nainen-biisi muutti koko elämäni. Harmittaa kun en kerennut Chisua nähdä Qstockisa kuin sen kolme biisiä, mutta onneksi hän saapuu 45Specialiin 1.10. Aivan pakko mennä kattomaan koko keikan verran.
Voi Johanna Kurkela! Tämä biisi soi taukoamatta SuomiPopilla, joka kuului meillä keväällä Kempeleen työmaalla ja nyt ehkä on Spotifyssä pauhannu aika lahjakkaasti naisen Hyvästi Dolores Haze-levy.
Tämä oli ensikuuntelulla aivan täydellisen henkilokohtainen. Lyriikat on kuin suoraan mun elämästä. Ja samaan kastiin menee sitten seuraavat kaksikin biisiä.
Stellahan on sitten ollut vanha rakkaus jo aika kauan aikaa. Aina kun on itkunlietsomishommat päällä, pasahtaa levysoittimeen Stella. Tutustuin kyseiseen yhtyeeseen, kun Osen serkun häissä oli häävalssina Stellan Häävalssi. Sanat aiheutti sisimmässä pelkkää itkua ja edelleen löydän itseni siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ompahan hirmu kivvaa, kun päätit kommentoida.
Ota tavaksi! :)